2016

PIRTTIKONSERTTI VIII

'Pääsiäistunnelmissa'

PALMUSUNNUNTAINA 20.3.2016 klo 19

KAAMOS-KVARTETTI JA KYLLI KÖNGÄS, kertoja

Ohjelma:

Reinhold Glière: Kahdeksan kappaletta, op. 39 viululle ja sellolle

Giacomo Puccini: Krysanteemit

Väliaika

Joseph Haydn: Jeesuksen seitsemän sanaa ristillä, op. 51

Palmusunnuntain konsertti Rovaniemen kotiseutumuseon pirtissä johdattelee kuulijat pääsiäistunnelmiin tänä vuonna Joseph Haydnin klassikkoteoksen ”Jeesuksen seitsemän sanaa ristillä” sävelin. Haydnin meditatiivisen ja vakavamielisenkin teoksen vastapainoksi konsertin alkupuolella kuullaan kaksi pienempää kamarimusiikillista herkkupalaa 1800-1900 -lukujen vaihteesta.

Duorepertuaari viululle ja sellolle ei ehkä ole järin laaja, mutta on sitäkin laadukkaampi. Niin ikään viehättävä tuttavuus on ukrainalaissyntyisen Reinhold Glièren kahdeksan kappaletta, Huit Morceaux. Tämä helposti lähestyttävä, mutta monipuolinen teos on syntynyt 1909 romantiikan jälkimainingeissa Gliéren palattua opinnoistaan Euroopasta. Toisin kuin useat aikansa säveltäjät ja taiteilijat, Gliére ei keisarillisen Venäjän luhistumisen jälkeen 1917 palannut länteen, vaan keskittyi kuolemaansa asti 1956 opetustyöhönsä eri puolilla Neuvostoliittoa, sekä konsertoi viulistina ja kamarimuusikkona laajasti aina Siperiaa myöten. Toisin kuin Gliéren musiikissa yleensä, ranskalaisittain nimetyn Huit Morceaux:n sävelkieltä ei tule heti yhdistäneeksi erityisesti Itä-Eurooppaan - sitä voisi luonnehtia ennemminkin universaaliksi myöhäisromanttiseksi musiikiksi.

Giacomo Puccini tunnetaan parhaiten italialaisen oopperan suuruutena, mutta harva tietää, että monet hänen oopperoidensa teemoista on itse asiassa lainauksia hänen aiemmista kamarimusiikkiteoksistaan. Nuoruudessaan vuonna 1890 proosallisesti yön pikkutunneilla Savoijin herttuan muistolle syntynyt jousikvartettiteos Krysanteemit viehätti myös itse säveltäjää siinä määrin, että lopulta sekä pää- että sivuteema päätyivät Manon-oopperaan. Se sovitettiin myöhemmin myös jousiorkesterille.

Pirtissä kuullaan ensimmäistä kertaa musiikin lisäksi myös kertojan ääntä, kun Rovaniemen teatterin näyttelijäkuntaan kuuluva Kylli Köngäs saapuu täydentämään Joseph Haydnin upeaa musiikkia evankeliumien teksteillä.

Johdannosta, seitsemästä ”sonaatista” ja maanjäristykseksi nimetystä finaalista muodostuva Jeesuksen seitsemän sanaa ristillä onkin sävelletty alun perin tilauksena pitkäperjantain messuun Cádizin katedraaliin Espanjaan vuonna 1783, jossa tämä alun perin orkesterille sävelletty musiikki vuorotteli luontevasti raamatun luvun kanssa tarjoten messuun osallistujille mahdollisuuden pysähtymiseen ja hiljentymiseen. Teoksen tilannut pappi Don José Sáenz de Santa María palkitsi Haydnin varsin epätavallisella lahjalla: kultakolikoin täytetyllä kakulla.

Jeesuksen seitsemän sanaa ristillä ovat itse asiassa lauseita, joita on tässä konsertissa jatkettu hieman laajemmilla otteilla raamatusta. Seitsemän ”sanaa” on kirjoitettu latinaksi myös ensimmäisen viulun stemmaan kunkin sonaatin alkuun. Tarkkakorvainen voi siis kuulla osien latinankieliset nimet osien ensimmäisissä fraaseissa.

Muutenkin teokseen sisältyy monenlaista symboliikkaa. Sordinoidut yläjouset viimeisessä sonaatissa kuvaavat hiipuvaa Jeesusta. Il terremoto, eli maanjäristys viittaa paitsi Jeesuksen kuoleman jälkeiseen Matteuksen evankeliumin maanjäristykseen, myös Eurooppaa kohdanneeseen niin kutsuttuun Lissabonin maanjäristykseen, joka tuhosi paitsi kaikki Lissabonin kirkot, ravisteli kovasti myös Cádizin kaupunkia, jossa teos kantaesitettiin.

Haydn oli itsekin hyvin tietoinen haasteesta säveltää messuun seitsemän adagiota, eli hidasta osaa väsyttämättä kuulijoita. Lopputuloksen intensiivisyyteen hän oli kuitenkin varsin tyytyväinen ja luonnehtikin kokonaisuutta yhdeksi hänen onnistuneimmista sävellyksistä. Hektisessä nykymaailmassa on ehkäpä entistäkin enemmän tilausta tämän teoksen kaltaiselle musiikille, joka koko sanomallaan ja muodollaan vaatii niin kuulijan kuin esittäjänsäkin pysähtymään ja unohtamaan hetkeksi ajan kulun.

Teksti: Juuli Holma

Liput 25 €

Lippujen ennakkomyynti 29.2. alkaen Rovaniemen Matkailuneuvonta, Maakuntakatu 29-31. Museolta lippuja saatavilla sunnuntaina klo 18 alkaen. Käteinen.

Salissa voi nauttia Toton emäntien paistoksia kahvin tai teen kanssa.

Lämpimästi tervetuloa!

PIRTTIKONSERTTI IX 'Impressioita'

sunnuntaina 22.5.2016 klo 18

KAAMOS-kvartetti

Kaarel Veenre, Juhana Inkinen, Taru Lehto ja Juuli Holma

Vierailijana huilisti Heli Haapala

OHJELMA

Dmitri Šostakovitš: Jousikvartetto no. 1, op. 49D

Wolfgang Amadeus Mozart: Huilukvartetto D-duuri, kv 285

Väliaika

Claude Debussy: Syrinx, L 129 Jousikvartetto, L85

Nymfejä ja kevään kohinaa

Pöykkölän kotiseutumuseon pirtissä eläydytään sunnuntaina 22.5. ensi kertaa ranskalaistunnelmiin, kun Kaamos-kvartetti ja huilisti Heli Haapala tarjoilevat konsertillisen vuodenaikaan hyvin istuvaa kamarimusiikkia. Claude Debussyn jousikvarteton ja soolohuilulle sävelletyn kreikkalaisen mytologian mukaan nimetyn Syrinxin ohella konsertissa kuullaan Dmitri Šostakovitšin ensimmäinen jousikvartetto, jonka säveltäjä alunperin aikoi nimetä ”Kevätkvartetoksi”, sekä Wolfgang Amadeus Mozartin D-duuri huilukvartetto, joka huolimatta valmistumisajankohdastaan joulupäivästä pirskahtelee kuin keväinen kuohujuoma.

Kaamos-kvartetti korkkaa tässä konsertissa myös Šostakovitšin jousikvartetot luontevasti säveltäjämestarin ensimmäisellä jousikvartetolla. 1900-luvun alussa kiinnostus tätä sävellysmuotoa kohtaan heräsi uudelleen vastakohtana myöhäisromantiikan massiivisille orkesteriteoksille. Pitkät kamarimusiikkiperinteet omaavalla Venäjällä kamarimusiikki joutui  kuitenkin 1917 lokakuun vallankumouksen jälkeen pannaan: se nähtiin sosialistiseen valtioon kuulumattomana eliitin ja porvariston huvina. Siksi Šostakovitškin tarttui kynään säveltääkseen ensimmäisen jousikvartettonsa vasta viidennen sinfoniansa jälkeen kesällä 1938.

Seuraavan 36 vuoden aikana Šostakovitš sävelsi kaiken kaikkiaan 15 jousikvartettoa, jotka muodostavat elävän ajankuvan aina toisesta maailmansodasta Stalinin terroriin ja kylmästä sodasta Brezhnevin aikaan. Siinä missä Šostakovitš joutui suurelle yleisölle suunnatuissa sinfonioissaan balansoimaan tarkasti ilmaisuaan yksityisen ja julkisen persoonansa välillä, jousikvartetoista muodostui hänelle eräänlainen musiikillinen päiväkirja. Ensimmäinen jousikvartetto on hänen kvartetoistaan ehkä kepein, ja siitä puuttuu lähes kokonaan se tuska, joka määrittää säveltäjän myöhempiä teoksia samalle kokoonpanolle. Šostakovitš kirjoitti kvartetosta: ”Säveltäessäni ensimmäistä jousikvartettoa, yritin luoda mielikuvia lapsuudesta sekä hieman naivistisesta, aurinkoisesta kevättunnelmasta”.

Tätä lyhyehköä jousikvartettoa seuraa konsertissa toinen viehättävä kamarimusiikin helmi: Mozartin ensimmäinen huilukvartetto. Vaikka Mozartin nerous kamarimusiikkisäveltäjänä puhkeaa todelliseen kukkaan hänen jousikvartetoissaan, ovat monet jousiyhtyeessä vierailevalle puhallinsoittajalle sävelletyt teokset saavuttaneet oikeutetusti vankan aseman kamarimusiikkilavoilla. Viime keväänä pirtissä kuultiin iki-ihana Mozartin klarinettikvintetto, nyt Kaamos-kvartetin (tai tässä tapauksessa -trion) seuraan liittyy Lapin kamariorkesterin huilisti Heli Haapala. Vaikka huilukvartetot olivat hollantilaisen amatöörihuilistin Ferdinand De Jeanin tilaus, jättää lopputulos kamarikonserttotyyliin huilistille sijaa briljeerata jousien taitavasti kirjoitetun säestyksen päällä. Tämä 25.12.1777 valmistunut teos pursuaa elämäniloa ja kesän tuloa lukuisissa värikkäissä ja tarttuvissa melodioissaan.

Konsertin otsikointi ”Impressioita” viittaa tietysti musiikki-impressionismin isään Claude Debussyhin, vaikka myös konsertin alkupuoli tarjoaa kuulijalle rutkasti erilaisia vaikutelmia eli impressioita. Totto ry:n järjestämän kahvituksen jälkeen päästäänkin musiikkimatkalle 1800-1900-lukujen vaihteen Pariisiin. Syrinx soolohuilulle sävellettiin vuonna 1913 alunperin Gabriel Moureyn näytelmän Psyché lyhyeksi väliaikamusiikiksi, mutta se saavutti aistillisuudessaan suuren suosion, ja oli sitä paitsi ensimmäinen merkittävä soolohuilusävellys 150 vuoteen sitten C. P. E. Bachin a-molli soolohuilusonaatin, sekä ensimmäinen sävellys modernille huilulle, joka keksittiin 1847. Syrinx kappaleen nimenä viittaa paitsi kreikkalaisen mytologian Pan-nimisen jumalan ja virran nymfin Syrinksin kohtaamiseen, myös panhuiluun, joka kulki antiikin Kreikassa nimellä Syrinx. Sattui nimittäin niin, että Pan rakastui palavasti kohtaamaansa Syrinksiin, joka pakeni ihalijaansa joen rantaan. Panin tavoittaessa Syrinksin tämä muuttui ruo'oksi rantakaislikkoon. Pan alkoi toiveikkaana kerätä ruokoja löytämättä kuitenkaan niiden joukosta Syrinxiä - niinpä Pan sitoi ruo'ot yhteen ruokopilliksi, eli pan-huiluksi.

Kamarimusiikissa impressionismia ja Debussyn jousikvartettoa vuodelta 1893 voidaan pitää eräänlaisina vedenjakajina. Kvartetto sai epäilemättä vaikutteita belgialaisen säveltäjämestarin César Franckin tyylistä, mutta Debussyhin vaikuttivat myös venäläinen sävelkieli, etupäässä Borodin, sekä kaukoidän vaikutteet, kuten jaavalainen gamelan-musiikki. Tuntuu kuin Debussy pyrkisi kaikin tavoin eroon perinteisistä Keski-Eurooppalaisen jousikvartettoperinteen struktuureista ja harmonioista sekä Wagnerin heroisesta paatoksesta samalla viitoittaen tietä tulevalle. Tammikuussa kuollut ranskalainen säveltäjä-kapellimestari kuvasi Debussyn työtä kamarimusiikin saralla näin:   ”Debussy vapautti kamarimusiikin kankeilta rakenteilta ja estetiikalta sekä jäätyneeltä retoriikalta”. Debussyn tuotannossa jousikvartettoa seurasi orkesteriteos Faunin iltapäivä, joka yhdessä kvarteton kanssa sinetöi säveltäjän menestyksen uudella vuosituhannella.

Siinäkin seikkailee nymfi puoliksi valveilla, puoliksi unessa.

Teksti Juuli Holma

Pääsyliput 25 €

Lippuja saatavana ennakkoon 4.5. alkaen Rovaniemen Matkailuneuvonnasta, os. Maakuntakatu 29-31, Sampokeskus. Museolta klo 17, käteinen.

Pääsylipputuotto käytetään museorakennusten korjaamiseen.

Salissa tarjolla ennen konserttia ja väliajalla kahvia, teetä ja kahvileipiä.

Tervetuloa kuulemaan huilua ja jousia tunnelmalliseen Pöykkölän pirttiin!

Kemijoen kalastuksesta kertova näyttelyosio on uudistettu. Tervetuloa tutustumaan!

YHDISTYKSEN PJ. ESKO OIKARISEN AVAUSPUHE MARJETANJUHLASSA 17.7.2016

Arvoisat juhlavieraamme, kotiseutuystävät läheltä ja kaukaa. Arvoisa juhlapuhujamme, Rovaniemen kaupunginvaltuuston 1. varapuheenjohtaja Liisa Ansala.

Tervetuloa perinteiseen Marjetanjuhlaan Pöykkölän historiasta rikkaaseen ja luonnonkauniiseen pihapiiriin. Ulkoilmajuhla on aina sään armoilla. Onneksi tänä päivänä säänhaltija on järjestänyt sateitten väliin poutaisen sään, joka luo puitteet myös juhlan onnistumiselle. 

Suomalaista yhteiskuntaa muotoillaan parhaillaan rohkeasti uudelleen. Niukkeneva julkinen talous ja teknologiset uudistukset vaikuttavat myös paikallismuseoiden toimintaan ja toimintatapoihin. 

Digitalisoituminen ja museoiden käytön ilmeinen kasvu luovat mahdollisuuksia uusien museopalveluiden sisällölliseen kehittämiseen. Kulttuurimatkailun kasvu, väestön ikääntymisen mukanaan tuoma kasvava kiinnostus juuriinsa ja perinnekulttuuriin sekä museoiden tehostuva viestintä, markkinointi ja valtakunnallinen museokortti lisäävät museoiden kävijämääriä.

Museoista tulisikin kehittää kotiseutu- ja perinnetyötä vaalivia, elämyksellisiä nähtävyyksiä, joissa juurien tuntemisen ja aktiivisen osallistumisen kautta elämys ja kotiseuturakkaus imeytyvät kaiken ikäisiin kävijöihin ja kokijoihin, myös nuorempiin sukupolviin. Parhaimmillaan kotiseututyö ja museotoiminta ovat keskustelua paikallisten ihmisten ja matkailijoiden kanssa sekä henkilökohtaisesti että sähköisesti.

Toivottavasti myös nuoret ovat enenevässä määrin kiinnostuneita ja kaipaavat tietoa juuristaan nähdäkseen paremmin tulevaisuuteen. On syytä nostaa esille kotiseutukasvatuksen ja paikallisuuden merkitys koulutuksessa. Lapset ja nuoret saavat koko elämänsä ajalle aineksia identiteettinsä ja kotiseutusuhteensa rakentamiseen tutustuessaan paikalliseen historiaan ja kulttuuriin sekä alueelle tärkeisiin paikkoihin ja kohteisiin.

Museoista menestyvät parhaiten ne, jotka onnistuvat varmistamaan perusrahoituksensa ja löytämään uusia varainhankintakeinoja. Museoille tämä tarkoittaa rakennusten, esineistön ja ympäristön ylläpidon ohella uusia tuotteistettuja palveluja niin näyttely- ja tapahtumatoiminnassa kuin myös kokoelmatyössä ja tietopalveluissa. Kehitystyö edellyttää yhteistyöverkostojen ja kumppanuuksien solmimista korkeakouluihin, oppilaitoksiin ja elinkeinoelämään. Erityisesti markkinointiyhteistyö ja –viestintä matkailualan yrittäjien kanssa korostuvat. Verkostoissa myös hanke- ja tutkimusrahoitukset ovat mahdollisia. – Edellä mainittuihin haasteisiin Kotiseutuyhdistys Rovaniemen Totto ry on tarttunut kehittämistyössään.

Kotiseutuyhdistys korjaa museorakennuksiaan, uusii näyttelyitään ja kehittää toimintaansa vastaamaan tämän päivän museokävijöiden tarpeita ja odotuksia. Museotoiminnan kehittämisellä, rakennusten kunnossapidolla ja näyttelyiden uudistamisella yhdistys pyrkii varmistamaan kotiseututyön, paikalliskulttuurin ja kulttuuriympäristön vaalimista ja kehittymistä Rovaniemellä.

Museon esinekokoelmat ja niitä esittelevät näyttelyt tarvitsevat hoitoa ja huoltoa. Huomattava osa kunnostus- ja huoltotöistä tehdään talkootyönä asiantuntija-apua hyödyntäen. Kevään aikana on perinne- ja kokoelmatoimikunta puheenjohtajansa Heidi Pelkosen johdolla uurastanut uudistamalla Kemijoen kalastuksesta kertovaa näyttelyosiota puovirakennuksen yläkerrassa. Esineet on puhdistettu, tarkastettu ja laitettu selkeämmin esille. Näyttely sai uutta ilmettä uusilla, aiheeseen liittyvillä valokuvasuurennoksilla. Myös näyttelytekstit uudistettiin. Hyvät vieraamme, haluammekin toivottaa teidät tutustumaan siihen, miten Kemijoen suurlohta kalastettiin ennen joen valjastamista. – Varmasti lohisaaliit olivat ennen koskien valjastamista nykyistä selvästi suuremmat.

Myös museon rakennukset vaativat jatkuvaa huolenpitoa ja korjausta. Keväällä 2016 on aloitettu kotiseutuyhdistyksen lähiaikojen suurin ponnistus taloudellisesti ja muutenkin, eli Pöykkölän päärakennuksen ulkopinnan korjaus ja maalaus. Pitkä ja vaativa restaurointiurakka toteutetaan asiantuntevassa ohjauksessa ja ammattimaisin voimin. Sitten viime näkemän myös pajarakennus on kunnostettu ja siinä tullaan järjestämään syksymmällä työnäytös seppä Jouni Kuukasjärven toimesta.

Museopalveluja kehitetään muuttamalla autenttista kuvaa, ääntä, dokumentteja ja erilaisia tarinoita sähköiseen muotoon eli digitoimalla. Mielenkiintoa lisäävät eletystä elämästä kertovat henkilö-, esine-, tapahtuma- ja tila-animaatiot sekä vuorovaikutteiset oppimisympäristöt pelialustalla. Tarkoituksena on ottaa myös käyttöön eMuseo-palvelu, jolloin museo on aina auki ja museo-opastus kaikkien ulottuvilla. Opastusta voi käyttää puhelimella tai tabletilla tahi halutessaan myös tietokoneella. Pöykkölä jos mikään tarjoaa runsaasti elementtejä ja sisältöjä näihin animaatioihin, jotka omalla tavallaan herättävät myös täällä vierailevien kansainvälisten matkailijoiden mielenkiinnon. 

Esimerkki eräästä tositapahtumaan perustuvasta tarinasta voisi olla koululaisvierailu Pöykkölän museoon 1970-luvulta. Tuolloin Aune Vaarala eli ja teki työtä museon vahtimestarina ja vierailijoiden oppaana. Eräänä hyvin aurinkoisena aamupäivänä museon pihalle saapui kaksi nuorta naisopettajaa mukanaan suuri joukko iloisesti mekastavia oppilaita. He kyselivät, huolitaanko heidät sisään, kun heitä on niin paljon, ovat aika levottomia ja melkein kaikki poikia. Aune Vaarala pyysi porukan sisälle ja kehotti oppilaita istumaan. Eivät oppilaat kuulleet, eivätkä kuunnelleet, mitä Aune yritti kertoa museosta, vaan iloisesti pulisten pojat pyörivät sinne tänne. Silloin Aune ajatteli, mitä ihmettä hän tekisi – sitten välähti. Hän korotti äänensä, nosti kädet ylös ja kysyi hyvin vakavana: ”Arvoisat pojat, saisinko kysyä teiltä yhden asian.” Pyöriminen pysähtyi ja yhdestä suusta kuului JOO. Aune kysyi: ”Osaako teistä joku rovaniemeläisen hevosen rukouksen?” Pojat pudistelivat päätänsä. Kun Aune kysäisi, haluatteko sen kuulla, kuului yksimielinen vastaus JOO. Aune taikoi esiin kaikki lausujan lahjansa ja esitti rukouksen vakaana, ääni väristen. Sofia Liimataisen (ent. Halvari) muistitietojen mukaan rukous kuului:

Syötä, juota, puhdista minua. Äläkä pane ylen raskasta kuormaa, äläkä pane kylmiä kuolaimia minun suuhuni, äläkä lyö minua vastamäessä.

Sillä minä olen sinun uskollinen palvelijasi ja sinä olet minun tunnollinen isäntäni.

Sillä, jos sinä minua huonosti kohtelet, niin minä viimeisellä tuomiolla olen sinun päällekantajasi.

Hevosen rukous oli Rovaniemellä ennen vanhaansijoitettuna Lossirannassa olevan makasiinin seinään ja kirkon pääoven viereiseen seinään. Aune Vaarala kertoo, että rukouksen lausumisen jälkeen pirtissä jatkui hiljaisuus ja opas sai kertoa museosta monta tärkeää asiaa.

Museoväen on hyvä pitää mielessään, että samalla kun kunnioitamme ja säilytämme perinteitä, kohtaamme myös tulevaisuutta. Mennyt elää meissä. Kaikkea emme voi tehdä heti, mutta jotakin voimme tehdä heti. Tärkeää on löytää ne asiantuntijatahot, jotka ovat kiinnostuneita museopalvelujen kehittämisestä. Yhteistyöllä Lapin korkeakoulujen kanssa voisimme saada aikaan uusia luovia ratkaisuja. Miksi täällä Lapissa emme hyödyntäisi nurkan takana olevien omien korkeakoulujemme osaamispotentiaalia, koulutusta ja tutkimusta?

Juhlapuheemme pitäjä Liisa Ansala juhlapuheensa teemalla ”Tottotulista tulevaisuuteen: Kotiseututoiminta ja tulevaisuuden sukupolvet” tuo nuoren ihmisen näkemyksen perinteen ja kotiseututyön merkityksestä. Odotamme mielenkiinnolla juhlapuhetta ja sen sisältämiä kehittämisideoita siitä, miten voisimme saada aikaisempaa enemmän nuoria mukaan kotiseututyöhön ja museotoimintaan.

Hyvä juhlayleisö, on kiitosten vuoro.

Arvostavat kiitokset juhlapuheen pitäjälle, muille ohjelman mukaisille esittäjille ja ohjelmaosioiden toteuttajille sekä juhlan juontajalle. Haluan esittää myös parhaat kiitokset jatkuvasta tuesta julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyökumppaneillemme ja tukijoillemme.  Tätä juhlaa ovat tukeneet lahjoituksillaan Rovaniemen Citymarket, Prisma, Arina ja S-Pankki, Energiapolar ja K-Supermarket Ounasvaara. 

Kiitokset myös yhdistyksen sihteerille ja johtokunnan jäsenille, kaikille talkoolaisillemme ja emännillemme, niin tämän juhlan rakentamisessa kuin ympäri vuoden tehdystä suuriarvoisesta talkootyöstä. Yhdistyksen toiminta ei olisi mahdollista ilman sankkaa avustajajoukkoa. Talkoiden tekeminen sopii suomalaiseen kulttuuriin kuin Väinö Linnan romaanitrilogian ”Täällä Pohjan tähden alla” päreiden naulaajat Koskelan torpan katolla. Kun yhdessä tekee, myös yhdessä nauttii.

Toivon, että viihdytte tässä kotiseutujuhlassa sekä nautitte sen musiikkipainotteisesta ja monimuotoisesta ohjelmasta; laadukkaasta musiikista ja lauluista, jo etukäteen mielenkiintoa herättävästä juhlapuheesta, uudistetusta kalastusnäyttelystä, työnäytöksestä, tietokilpailusta ja lapsille tarkoitetusta ohjelmasta. Tarjolla on emäntiemme tarjoamat makoisat juhlakahvit ja lohimestarimme Pekka Ylikunnarin ohjauksessa perinteisellä tavalla valmistettua varraslohta.

Jo tässä vaiheessa toivotan teidän tervetulleiksi ensi kesän Marjetanjuhlaan, jolloin juhlitaan yhdistyksen harjoittaman museotoiminnan 60-vuotistaivalta 100-vuotiaassa Suomessa. Yhdistys valmistautuu museotoimintansa 60-vuotisjuhlaan erilaisin tapahtumin ja hankkein, joissa otetaan huomioon Suomen itsenäisyyden juhlavuosi sukupolvemme merkittävimpänä tapahtumana. Juhlan kunniaksi yhdistys julkaisee Totto XX-juhlajulkaisun.

Palkitsemiset ja muistamiset:

Pöytästandaarit (standaarin suunnittelu Oiva Mustonen) Kaisa Haveriselle, Arto Harju-Autille, Rainer Hiuspäälle, Tuomo Pekkalalle, Ilmo Pulkamolle, Maija Ylikunnarille ja Ulla Ylikunnarille.

(Valokuva palkituista löytyy kuvagalleriasta.)

Perusteet:

Pitkäaikainen ja erityisen ansiokas toiminta yhdistyksen, museon ja kotiseututyön hyväksi.

Onnittelut, kiitokset ja toivomus, että yhteinen matkamme kotiseututyön merkeissä jatkuu.

31.12.2016