1991-2000
TOTTO ry:n VIIDES VUOSIKYMMEN
1991: Kotiseututyön juurilla - ja nauriiden kasvatusta
Yhdistyksen JÄSENYYDET olivat entiset: Suomen Kotiseutuliitto, Suomen Museoliitto III ja Lapin läänin Rakennusperinne r. y.
OSALLISTUMISET: Sodankylässä kesäkuussa järjestetyillä 43. Valtakunnallisilla kotiseutupäivillä virallisena edustajaa oli puheenjohtaja Esko Pernu. Mukana oli myös muita johtokunnan jäseniä. Lapin kesäyliopistossa järjestetyillä kylähistorian kursseilla olivat Esko Pernu, Eeva-Liisa Tolvanen ja Väinö Ylikunnari.
TOIMIKUNNAT: emännistö, isännistö, juhlatoimikunta, julkaisutoimikunta ja perinnetoimikunta.
Vahtimestarina jatkoi Eeva Aho.
HUOMIONOSOITUKSET:
Suomen Kotiseutuliiton hallitus myönsi 30.5.1991 Kotiseututyön ansiomitalin Martti Auttille ja Väinö Ylikunnarille. Mitalit luovutettiin Sodankylässä kotiseutupäivillä 28.6.1991.
Suomen Kotiseutuliiton hallitus myönsi HARRASTUSMITALIT seuraaville: Eeva Autti, Leena Autti, Esko Kähkönen, Juho Luusua, Maila Niska, Esko Pernu, Helvi Roivainen, Maija-Liisa Tennilä ja Eeva-Liisa Tolvanen. Kotiseutuliiton toiminnanjohtaja Markku Tanner luovutti mitalit yhdistyksen 40-vuotisjuhlassa 21.7.1991.
Kesäaikana museo oli auki joka päivä klo 12–16.
Totto I–XV -julkaisut olivat myynnissä museolla ja Arktikumissa. Totto XII on loppuunmyyty. Julkaisutoimikunta aloitti uuden julkaisun valmistelun.
Museoon luetteloitujen esineiden määrä on runsaat 4500, esihistoriallisen kokoelman 63 esinettä on siirretty Lapin maakuntamuseoon. Siellä säilytetään myös valokuvakokoelmaa ja haastattelunauhoja ja niiden litteraatit.
Museon palohälytinjärjestelmä uusittiin Museoviraston antamalla avustusmäärärahalla. Lahonnut pystyaita uusittiin, kesänavetan ja masiinihuoneen pärekatot naulattiin. Tarjoilukatos pystytettiin keväällä ja purettiin syksyllä. Uulan myllyn korjaustöitä jatkettiin. Siihen Rovaniemen maalaiskunta antoi määrärahaa.
VIERAITA: Rovaniemen kaupunki isännöi Arktisten alueiden ympäristöministerien konferenssia kesäkuun puolivälissä. Sen 150 vierasta tutustui museoon, jossa heille tarjottiin lohikeittoa lisukkeineen ja kahvit.
Rovaniemen kaupungilla oli museolla juhannusaattona vieraita 26 maasta. Heille tarjottiin lohikeittoa. Juhannusaaton perinteinen nuorisoseurojen tilaisuus peruttiin sateen vuoksi.
Marjetanjuhla pidettiin 21.7.1991. Se oli samalla myös yhdistyksen 40-vuotisjuhla. Avaussanoissaan puheenjohtaja Esko Pernu kertasi yhdistyksen perustamisvaiheita ja palautti mieleen myös totto-sanan merkityksen. Yhdistyksen perustamispäivä 7. syyskuuta 1951 on sattuma. Syyskuun 7. päivä on rovaniemeläisille tärkeä myös siksi, että kun vanhin Rovaniemeä koskeva asiakirja, jossa sana Rovaniemi esiintyy, on allekirjoitettu 7. syyskuuta 1453 eli 498 vuotta yhdistyksen perustamispäivää aikaisemmin." (Totto XVI, 5–9.) Tuo ei ole ollut tiedossa vuonna 1951, kun yhdistys perustettiin.
Juhlapuheen piti Suomen Kotiseutuliiton toiminnanjohtaja Markku Tanner: hän esitti katsauksen suomalaisen kotiseututyön historiaan. Työn voidaan katsoa alkaneen 1700-luvulla Henrik Gabriel Porthánista, joka aloitti paikallisen tiedon keruun eri puolilla maata. Jatkossa tulivat mm. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran perustaminen 1831, ensimmäinen museo Raaheen 1861 ja ensimmäinen kotiseutuyhdistys Lohjalle 1894.
Kotiseututyö on vahvistanut kansallista itsetuntoa. Sen nousukaudet sijoittuvat 1900-luvun sortovuosiin, 1920- ja 1930-luvuille sekä sotien jälkeen. Kotiseutuaatteen kultaista aikaa oli 1950-luku, jolloin Tottokin perustettiin. Seuraava vahva kausi alkoi 1980-luvun alussa. Puheensa lopuksi Markku Tanner luovutti Suomen Kotiseutuliiton harrastusmitalit yhdeksälle yhdistyksen toiminnassa ansioituneelle, ks. edellä.
MUUTA OHJELMAA: Juontajana toiminut Hannes Viiri ja yhdistyksen perustajajäsen Martti Autti muistelivat Toton 40-vuotistaipaleen tapahtumia. Saarenkylät Sirpakat tanhusivat ja yleisö sai kilpailla naulanlyönnissä ja vihdanteossa.
Virsiseuroissa oli osallistujia 53. Heille tarjottiin kampanisukahvit.
Perinnetoimikunta järjesti kylätapaamisia seuraavissa kylissä: Tapionkylä, Meltaus, Olkkajärvi, Tolonen, Jaatila ja Leive-Pisa. Tilaisuuksissa keskusteltiin kylähistorioiden keräämisestä ja kirjoittamisesta sekä perustettiin tätä varten toimikunnat. Totosta mukana oli Väinö Ylikunnari.
Yhdistyksen syyskuussa järjestämällä Koillismaan kotiseuturetkellä oli 23 osallistujaa. Kohteena olivat Kuusamo ja Kemijärvi.
Römppäpuolinen oli tarjolla 10. marraskuuta. Listalla oli naurisvelliä, johon nauriit oli kasvatettu Pöykkölän omalla kasvimaalla. Siemenet olivat Maila Niskan tuomaa kantaa, joiden siemenet oli ostettu laukkuryssältä. Muita tarjottavia olivat verimakkarat, kalopsi, uunijuusto, rieska, puolivahva ja kampanisukahvit. Ruokailijoita oli 105 aikuista ja 18 lasta.
1992: Ensimmäinen kotiseutuneuvos ja Uulan myllyn kunnostus
Tasavallan presidentti Mauno Koivisto myönsi 27.5.1992 kotiseutuneuvoksen arvon kirvesmies Martti Auttille. Perusteina ovat Rovaniemen kotiseutumuseon pitkäaikaiset kirvesmiehen työt rakennusten pystytyksissä ja kunnostuksissa sekä varraslohen paistoperinteen säilyttämien ja jatkaminen.
Museo oli auki kesäaikaan tiistaista sunnuntaihin klo 13–16. Opastehtävissä oli yksi henkilö.
Museon metsästysnäyttely rakennettiin uudestaan ja paikallishistoriallista osastoa järjestettiin. Työntekijän palkkakuluihin käytettiin Museoviraston myöntämää kohdeavustusta. Työ tehtiin Lapin maakuntamuseon valvonnassa.
Uulan myllyn korjaustöitä jatkettiin. Myllyn akseli korjattiin Lapin ammattioppilaitoksessa. Veden säännöstelyä varten tehtiin neljäs sulkutammi. Jauhinkivet, varistaja ja seula asennettiin. Myllyn sisätilat siivottiin ja pysäköintipaikkaa kunnostettiin. Kustannukset maksettiin Rovaniemen maalaiskunnalta saadulla avustuksella. Korjaustöiden päätösjuhla ja Uulan myllyn käynnistysjuhla pidettiin 15 asteen pakkasessa 17.10.1992. Juhlan kustannukset maksoi Rovaniemen maalaiskunta. Toton emännät huolehtivat tarjoilun.
Juhannusaaton Kökkäjäsissä oli tarjolla kampanisukahvit ja jäätelöä. Samoin heinäkuun virsiseuroissa.
Marjetanjuhlaa vietettiin 19.7.1992. Avaussanoissaan varapuheenjohtaja Elli Mäkipeura totesi, että yhteinen harrastuksemme on enimmäkseen työtä. Ilman sitä ei tätäkään juhlaa olisi järjestetty. Toimintaan tarvitaan kuitenkin myös rahaa. – Ilona on aito peräpohjalainen luonto, joka on olemisen perusta.
Juhlapuheessaan rovasti Ilmo Pulkamo sanoi olevansa huolissaan siitä, ettei perheissä enää pidetä yhteisiä rukous- ja veisuuhetkiä muulloin kuin juhlapäivinä. Hän toivoi kotihartauksien elvyttämistä. Myös lapsiperheille on tarjolla uutta kirjallisuutta tähän.
MUUTA OHJELMAA: Rovaniemen VPK:n soittokunta, Lapin läänin kansantanssiyhtye Rimpparemmi, Paula ja Markus Tuukkanen viulu ja fagotti, lapsille piirustuskilpailu. Hannes Viiri oli juontajana ja yhteislaulujen vetäjänä.
Perinnetoimikunta järjesti kylähistorian kirjoittamisen alkukokouksia Jaatilassa, Rantavitikalla ja Olkkajärvellä. Tilaisuuksissa perustettiin toimikunnat. Totosta mukana olivat Väinö Ylikunnari ja Matti Alaoja.
Väinö Ylikunnari on selvittänyt seuraavien historiallisten kohteiden merkitsemistä: Piispan pöytä Alakemijoella ja Arktikumin pohjoispuolen sodanjälkeisen radan paikka, josta juna kulki Ounasjoen jään yli 1940-luvun lopulla.
Piispan pöytä mainitaan mm. Rovaniemen historian 1. osassa (1996, s. 197).
Tämän sodanjälkeisen radan paikan, Koivusaaren rautatien merkitsiminen toteutui vuonna 2010. Idean isä, Jorma Hovi, joka toimii sekä Saarenkylän Omakotiyhdistyksessä että Totto ry:ssä esitti Rovaniemen kaupungin vastaavalle virkamiehelle asian: kaupungin toimesta tiedotustaulu pystytettiinkin.
Lue Jorma Hovin koostama teksti Koivusaaren rautatie.
MYYNTIÄ ULKOPUOLELLA: Emännät myivät valmistamiaan verimakkaroita ja kampanisuja kirjastotalolla helmikuussa perinneruokamyyjäisissä, Rovaniemi-päivien yhteydessä Sampokeskuksessa ja vanhalla kauppaoppilaitoksella kirpputorilla.
Römppäpuolinen järjestettiin marraskuussa. Tarjolla oli entisen tapaan mm. rosollia, verimakkaroita, sekahedelmäsoppaa. Ruokaa myytiin myös kotiin vietäväksi.
VIERAITA: Toukokuussa ammattioppilaitosten liittopäivien edustajat kävivät keittiömestari Tapio Soinnun johdolla. Ohjelmassa oli tutustuminen museoon ja tarjolla varraslohta.
Hetemaan sukukokouksessa heinäkuussa oli 60 osallistujaa.
OSALLISTUMISET: Lapin Maakuntaliitto ry:n järjestämään kotiseutuväen syystapaamisen Pelkosenniemen Suvannon kylässä osallistui puheenjohtaja Esko Pernu ja muita johtokunnan jäseniä. Teemana oli ”Rakennettu ympäristö ja kotiseutu”.
Yhdistyksen syysretki tehtiin kaupunkikierroksena. Bussikuljetuksen lahjoitti Pikakuljetus. Osallistujia oli kymmenen.
1993: Uiton päättymisen muistaminen
Museo oli auki entiseen tapaan kesäaikana tiistaista sunnuntaihin klo 13–16. Opastehtävissä oli yksi henkilö.
OSALLISTUMINEN: Lapin rakennusperinne r.y.:n vuosikokouksessa Kittilässä oli virallisena edustaja varapuheenjohtaja Elli Mäkipeura.
Perusnäyttelystä järjestettiin erityisesti karjatalouden esineistöä. Lisäksi jatkettiin esineiden luettelointia. Työ tehtiin Museoviraston myöntämällä avustuksella.
Navetan perustusten korjaukseen hankittiin laattakiviä kaksi traktorikuormallista tienlouhintamaalta Pöyliönvaarasta. Navetan alahirsien uusintaan saatiin lahjoituksena käytettyä hirsikertaa Ruikan Metsästysseuralta.
Museorakennuksiin kuulumaton Kemiyhtiön rakentama navettarakennus oli ollut vuokrattuna Rovaniemen Ratsastusseuralle vuodesta 1966 lähtien. Toiminta paikalla loppui: tyhjentyneen navetan ja aitauksen siivoaminen talkoilla kesti kolme viikkoa. Poisvietävää jätettä kertyi 22 traktorinkuormallista. Osa jätteestä poltettiin tontin märällä alueella palopäällikön luvalla.
Navetanikkunapokat korjattiin ja laitettiin paikoilleen, ruutuja uusittiin, ovet saranoitiin ja kiinnitettiin paikoilleen. Ikkunoiden ja ovien vuorilaudat maalattiin. Lopuksi tontin rajalle navetan läheisyyteen tehtiin Kemijoen Uittoyhdistykseltä ostetuista isoista uittopuomeista raja-aita.
Näiden talkoiden ruokailusta huolehti Toton emännistö. Kaikki talkootöihin osallistuneet ovat työllään ja omilla lahjoituksillaan auttaneet emännistöä saamaan kokoon budjettiin merkityn määrärahan. Tästä kiitokset kaikille!
Marjetanjuhlaa vietettiin 18.7.1993. Avaussanoissaan varapuheenjohtaja Elli Mäkipeura totesi, että jokaisella on vain yksi synnyinseutu, mutta kotiseutuja voi olla useita. Hän kertasi sen, että Marketanpäivä otettiin pitäjäpäiväksi 1952, ja ulkoilmajuhlana sitä alettiin viettää Pöykkölän kartanolla 1957. Ajankohtaisista asioista puhuja totesi sen, että suunnitellut remontit ovat siirtyneet tuonnemmaksi ratsastustallina toimineen navetan siivoamis- ja korjaustöiden vuoksi.
Lisäksi puhuja toi esille sen, että tottolaiset ovat päättäneet kunnioittaa Kemijoen viimeistä uittoa sadan metrin pituisella puomimonumentilla, jolla rauhoitetaan ratsastustallin ympäristö kullero-kedoksi.
Juhlapuheessaan dosentti Seppo Aho muistutti, että vapaaehtoisella talkootyöllä on vanhat perinteet suomalaisessa yhteiskunnassa. Tätä esimerkkinä ovat pienet ja suuret erilaiset kesäjuhlat, joita Suomessa järjestetään. Marjetanjuhla on yksi niitä. Puhuja kertasi maakuntamme menneisyyttä, jossa välillä on ollut parempia aikoja, mutta välillä huonompia. Menossa oleva vaikea lama-aika on kova koettelemus Lapille.
MUUTA OHJELMAA: Runoilja-toimittaja Pentti Harjumaa kertoi keräämistään Nätti-Jussi-aiheisista tarinoista ja kummitusjutuista. Musiikkia Rovaniemen VPK:n soittokunta Olli Kanniston johdolla, Sirkka Oinas esitti kansansävelmiä Mirva Salmelan hanurisäestyksellä, juontajana ja kuuluttajana Hannes Viiri.
Työnäytöksenä Sulo Suopajärven päreenveto ja kopanteko sekä Saara Ketolan ja Airi Kourin pyykkäysnäytös. Liukastusaineena heillä oli Aune Vaaralan, entisen talonmiehen, keittämä saippua, jota sai ostaa kotiinkin. Ohjelmassa olivat myös verhoarpajaiset salin verhojen hankkimiseksi. Kaikki arvat myytiin ja arvonta suoritettiin juhlan aikana. Lapsille ja nuorille oli onginta- ja piirustuskilpailut.
Kylähistorian kirjoittamisen aloitustilaisuuksia järjestettiin Rautiosaaressa, Jääskönkylässä, Vanttauskoskella, Kivitaipaleessa ja Pertauksessa. Kaikkiin näihin kyliin perustettiin tehtävää varten toimikunnat. Totosta mukana olivat Väinö Ylikunnari ja Matti Alaoja.
Tottolaisten omana syysretkenä oli tutustuminen Arktikumiin.
Römppäpuolisella marraskuussa oli 65 osallistujaa, ruokalistalla oli mm. luumukräämi ja leipäjuustokahvit, naurisvelliä, rosollia, uunipaistia.
Emännät myivät verimakkaroita, kampsuja ja kampanisuja huhtikuussa ja lokakuussa Rinne-Marketin aulassa.
1994: "Kotiseutuliike tarvitsee yhteistyötä luonnontutkijoiden ja -suojelijoiden kanssa"
Vuosikokous pidettiin 10.4.1994. Yhdistyksen uudeksi puheenjohtajaksi valittiin piirikassanhoitaja Matti Alaoja. Esko Pernu oli ollut puheenjohtajana 1984–1993. Nyt hän jatkoi johtokunnan jäsenenä. Uudeksi varapuheenjohtajaksi valittiin opettaja Hannes Viiri. Lehtori Elli Mäkipeura oli ollut varapuheenjohtajana 1974–1993.
Kesäaikana museo oli auki tiistaista sunnuntaihin klo 12–16. Esittelytehtävissä oli kaksi työntekijää.
Päärakennuksen kuistin ulkoseinistä rapattiin irti oleva maali ja seinät maalattiin uudelleen. Samoin puhdistettiin irtomaalista puotirakennuksen ja navetan ulko-ovet, jotka myös maalattiin. Tarjoilukatoksen muovi laitettiin maassa valmiiksi ja vedettiin keväällä kerralla kaaritukien päälle. Syksyllä se rullattiin pois odottamaan seuraavaa kevättä.
Museovirasto myönsi navetan oikaisemiseen ja uuden katon rakentamiseen avustuksen. Työ annettiin rakennusurakoitsija Olavi Oinaan tehtäväksi. Kun lattia avattiin, huomattiin, että alapohjan työ oli huomattavasti suurempi kuin aluksi arvioitiin. Työtä päätettiin jatkaa kesällä 1995.
VIERAITA: Toukokuussa Oulun Lyseon Klubin 20 jäsentä tutustui museoon. Heille tarjottiin lohikeittolounsas ja kampanisukahvit. Kesäkuun alussa vieraina oli Lapin Metsätalouslautakunta. Tarjolla oli varraslohi ja kampanisukahvit.
Juhannusaaton Kökkäjäisissä tarjolla oli kampanisukahvit ja Martti Auttin paistamaa varraslohta.
Perinnetoimikunta jatkoi kylähistorian kirjoittamisen aloitustapahtumien järjestämistä: Maaliskuussa tilaisuus oli Lehtojärvellä ja huhtikuussa Juotasniemessä. Syyskuussa pidettiin Norvajärven, Poikajärven ja Latvajärven yhteiskokous. Kaikkiin nimettiin toimikunnat. Totosta olivat mukana Väinö Ylikunnari ja Matti Alaoja.
Marjetanjuhlaa vietettiin 17.7.1994. Avaussanoissaan Matti Alaoja otti esille sen, että menossa oli kotiseututyön juhlavuosi, sillä 100 vuotta sitten perustettiin ensimmäinen kotiseutuyhdistys. Valtakunnallista pääjuhlaa vietettiin 17.–19.6.1994 Lohjalla. Tässä yhteydessä puhuja kertasi myös Totto ry:n perustamisvaiheet ja museotyön aloittamisen.
Juhlapuheen piti Suomen Kotiseutuliiton puheenjohtaja professori Aarne Laurila. Hän pohti kotiseudun merkitystä ja totesi: ”Ani harva kykenee edes kuvittelemaan kotiseutua, josta puuttuisivat tutut maisemat, puut ja rannat. Lähtiessään toiselle vuosisadalleen kotiseutuliike tarvitsee lisää yhteistyötä luonnontutkijoiden ja -suojelijoiden kanssa.”
MUUTA OHJELMAA: Rovaniemen VPK:n soittokunta Olli Kanniston johdolla, Irma Mäki yksinlaulua säestäjänään Ritva-Liisa Harjumaa, Marjatta Aunola lausuntaa, Siepakat kansantanhuja.
Kuuluttajana ja yhteislaulujen vetäjänä oli Hannes Viiri. Aikuiset kilpailivat vastan- ja vaulunteossa. (Vaulu on vitsalenkki, joka laitetaaan hevosen tukkiireen jalakseen, jyrkässä alamäessä, ettei reki tule hevosen jaloille, eräänlainen jarru. Sana esiintyy myös paikannimissä esim. Vaulumäki). Nuorille ja lapsille oli piirustus- ja ongintakilpailut. Ohjelmassa oli myös arpajaiset, jonka voitot jaettiin juhlan lopussa.
VIERAITA: Syyskuun lopussa museoon tutustui Suomen Akatemian 17 vierasta. Lounaaksi oli varraslohta salaatin kera ja kampanisukahvit. Samoin Kalevalaiset naiset pitivät kokouksensa museolla.
Römppäpuolisella marraskuussa oli 72 ruokavierasta. Tarjolla oli kalopsia, verimakkaroita sekahedelmäsoppaa ja leipäjuustokahvit.
1995: Navettaan uusi pärekatto
Vuosikokous pidettiin 2.4.1995. Siellä entiselle puheenjohtajalle Esko Pernulle luovutettiin Suomen Kotiseutuliiton juhlavuoden mitali.
Helmikuussa emännistö kävi myymässä Sampo-keskuksen aulassa leipomiaan kampanisuja sekä tekemiään verimakkaroita ja kampsuja.
Museo oli avoinna kesäkauden tiistaista sunnuntaihin klo 12–16. Kesätyöntekijöitä oli kaksi, olivat eri aikoina työssä. Vahtimestari Eeva Aho jäi eläkkeelle lokakuussa 1995.
Museovirasto myönsi navetan pärekaton laittamiseen avustuksen. Tarjousten perusteella päreet hankittiin Arvi Kallijärveltä. Työ tehtiin talkoilla: vanha pärekatto purettiin ja laitettiin tellingit.
Naulaustalkoissa oli mukana 23 osallistujaa. Sade keskeytti työn välillä. Lopuksi navetan ympäristö siivottiin ja telineet purettiin. Isännistö lausui parhaat kiitokset talkoolaisille!
Perinnetoimikunta järjesti maaliskuussa kylähistoriaillan Narkauksessa. Mukana oli myös Siika-Kämän kylän asukkaita. Tapaamisessa päätettiin aloittaa kylähistoriikin tekeminen ja sitä varten perustettiin toimikunta. Yhdistyksestä paikalla asiaa olivat esittelemässä Väinö Ylikunnari ja Matti Alaoja.
VIERAAT: Museolla vierailivat Napapiirin Infopalvelut Ky:n edustajat ja Kittilän vanhainkodin asukkaat. He tutustuivat museoon, tarjoiluna oli kampanisukahvit.
Marjetanjuhla pidettiin 23.7.1995. Puheenjohtaja Matti Alaoja toivotti juhlavieraat tervetulleiksi. Hän totesi, että yhteiskunnan tuki yhdistyksen toiminnalle on pienentynyt. Se on vaikuttanut kaikkeen kuluvan vuoden aikana. Museorakennusten korjauksiin ja kunnostuksiin tarvittaisiin jatkuvasti rahaa. Vuoden tärkein tavoite oli navetan pärekaton uusiminen.
Juhlapuheen piti sosiaali- ja terveystoimen lääninneuvos, osastopäällikkö Aimo Välimaa. Hän totesi, että Suomi elää kesällä parhainta aikaansa Myös ihmiset elävät luonnonkierron rytmissä. Rovaniemi on saanut vetovoimaisia kohteita, Arktikum-keskuksen ja Ounaspaviljongin.
Puhujan mukaan menneestä Rovaniemestä kertovat kotiseutumuseo ja sen naapurissa oleva metsämuseo. Suomalainen etsii juuriaan varsinkin kesäaikaan. Välimaan mukaan sosiaali- ja terveysalan uudistukset ovat lisänneet palveluja. Liittyminen Euroopan unioniin ei ole niitä viemässä pois.
TYÖNÄYTÖKSENÄ oli kirnuamiskilpailu, johon Valio oli lahjoittanut kerman ja piimän. Kutsuttuina osallistujina olivat Raija Salo, Raili Knuuti ja Esko Pernu. Taitavimmaksi kirnuajaksi osoittautui Esko Pernu. Voita kertyi noin kaksi kiloa, joka myytiin huutokaupalla eniten tarjoavalle.
MUUTA OHJELMAA: Rovaniemen VPK:n soittokunta, Rimpparemmi tanhuja Ilkka Könkään johdolla, Matti Kaarlejärvi lausuntaa, kuuluttajana ja yhteislaulujen johtajana Hannes Viiri. Lapsille oli leikkejä ja piirustuskilpailu. Tarjolla oli kampanisukahvit ja varraslohta.
Virsiseurat olivat 20. heinäkuuta; paikalla oli 40 sanankuulijaa.
Römppäpuolinen oli tarjolla 12. marraskuuta. Ruokailijoita oli runsaat 70.
1996: Uusi lipputanko
Yhdistyksen pitkäaikainen toimihenkilö Väinö Ylikunnari nukkui pois 27.2.1996. Hän kuului yhdistyksen perustajajäseniin ja oli johtokunnan jäsen kuolemaansa asti. Hän toimi sihteerinä, isännistössä ja perinnetoimikunnan puheenjohtajana. (Totto XVI, 10.)
Museo oli auki kesäaikana tiistaista sunnuntaihin klo 12–16. Museo-oppaita on ollut kaksi, ei samanaikaisesti.
Keväällä lippuntangon nuoran mentyä poikki tankoa päätettiin käyttää maassa. Samalla uusittaisiin tangon nuppi ja nuora sekä maalattaisiin tanko. Kun tankoa alettiin laskea alas, se murtui neljästä kohdasta. Onneksi kukaan ei loukkaantunut. Uuden tangon lahjoittivat Eeva Autti ja Leena Autti metsäpalstaltaan Nivankylästä. Puu tuotiin pylväskuljetusautolla Pöykkölään, jossa sen valmistivat lipputangoksi Ossi Aho ja Martti Autti.
Marjastuskauden päätyttyä navetan ja kesänavetan maalausta varten keitettiin punamultamaali. Työ tehtiin kahtena päivänä talkoilla. Mukana oli muun muassa ammattikoulun hirsityön kurssilaisia. Emännistö hoiti ateriat ja kahvituksen.
Talkootyön ansiosta rahaa säästyi uuden palohälyttimen hankintaan. Entisen, vuonna 1991 hankitun, särki ukonilma. Isännistö lausui parhaan kiitokset kaikesta talkootyöstä!
Marjetanjuhla järjestettiin 21.7.1996. Varapuheenjohtaja Hannes Viiri karautti paikalle polkupyörällä toivottamaan juhlaväen tervetulleeksi. Hän totesi, että kotiseutuyhdistyksessä toimii innokas, mutta pieni porukka. Sen vuoksi yhdistys tarvitsee paljon uusia kotiseutuihmisiä mukaan toimintaan.
Juhlapuhujana oli Lapin Maaseutukeskuksen johtaja Kyllikki Lampinen. Hän viittasi puheessaan Kustaa Vilkunan Marjetanjuhlan (1961) esitelmään, jossa hän oli pohtinut keskikesän juhlan sijaintia heinäkuussa eikä juhannuksena, keskiyön auringon aikaan. Talonpoikaiselta kannalta syy on juhlia kesäpäivän seisauksen lämmön lakipistettä. (Totto VIII, 5–11.)
Puhuja otti esille Rovaniemen kotiseutuyhdistyksen keskeisiä periaatteita: alueellisuus, paikallisuus, yhteisöllisyys, yhteistyö, oma-aloitteisuus, kansainvälisyys, ohjelmaperusteisuus ja kestävä kehitys.
Puheensa lopussa Kyllikki Lampinen palasi yhdistyksen nimeen ja sen aiheeseen tottotuleen. Se sytytettiin aikanaan elämän suojelemiseksi. Nyt on pohdittava, mitkä ovat ne arvot, joita nyt suojellaan.
TYÖNÄYTÖKSENÄ oli pystyssä olevan puun sahaaminen justeerilla kumoon ja katkominen pokasahalla.
MUUTA OHJELMAA: Rovaniemen VPK:n soittokunta, Kaisu Kairakari lausuntaa, Siepakat kansantansseja, kuuluttajana ja yhteislaulujen vetäjänä Hannes Viiri. Lapsille oli piirustuskilpailu. Tarjoiluna on kampanisukahvit ja varraslohta.
Virsiseuroissa oli noin 49 osallistujaa.
Römppäpuolisella marraskuussa oli noin 80 vierasta.
VIERAITA: Syyskuussa vieraili Kainuun Osuuspankin eläkeläiskerho. Heille oli tarjolla kampanisukahvit
1997: Masiinihuone ja elämän arvojen pohdintaa Marjetanjuhlassa
Museo oli auki kesäaikana. Työssä oli kaksi opasta, eivät samanaikaisesti.
Vuosikokous pidettiin 13.4.1997.
Keväällä lumen sulamisen jälkeen ryhdyttiin nostamaan masiinihuonetta ja uusimaan alimpia hirsikertoja. Kaupungilta saatiin vanhoja hirsiä, lautoja oli omassa varastossa. Töihin saatiin talkoovoimaa Ympäristökeskukselta. Rakennuksen katto on hyvä, uusittu muutama vuosi aikaisemmin. Nyt katto ja seinät maalattiin punamullalla, samoin ovi- ja ikkunapuitteet.
Toisena korjauskohteena oli lato: vanha pärekatto purettiin ja naulattiin uusi tilalle. Se maalattiin punamullalla. Lisäksi uusittiin pohjakivet ja seinät suoristettiin. Vielä loppukesän aikana poistettiin päärakennuksen kuistin sisäpuolen seinien vanha maali ja seinät maalattiin uudelleen. Kesän aikana todettiin, että kahvikatoksen pressut ovat kuluneet loppuun. Ne hävitettiin syksyllä, vuoden lopussa ostettiin uudet odottamaan seuraavaa kesää.
VIERAITA: Lapin Martat pitivät kesäkuun alussa marjapensaiden leikkauskurssin 12 osallistujalle. Toto ry tarjosi kampanisukahvit. Kesäkuussa vieraina olivat myös Kansallisen Kokoomuksen kansainväliset vieraat ja Lapin Liiton hallitus. Nordiska Seniorien konferenssin 36 osanottajaa vieraili museolla syyskuussa. Marraskuussa kokoontui Konttisen kakarat -ryhmä muistelemaan menneitä.
Marjetanjuhlaa vietettiin 20.7.1997. Tervehdyssanoissaan puheenjohtaja Matti Alaoja kertasi yhdistyksen perustamisvaiheita. Hän totesi, että nyt vietettävä on 45. Marjetanjuhla. Ensimmäinen pidettiin Lapin lääninhallituksen juhlasalissa 1952. Lopuksi puhuja totesi, että kotiseudun perinteiden vaaliminen on suuresti riippuvainen ihmisten aktiivisuudesta ja henkilökohtaisesta panostuksesta.
Juhlapuheen piti rovaniemeläislähtöinen Suomen Kuvalehden päätoimittaja Tapani Ruokanen, jonka mukaan peräpohjalaisilla on säilynyt selkeä käsitys eettisesti oikeasta ja väärästä. Ei ole vanhanaikaista tunnustaa sitä, että pyrkii tekemään parhaansa oman ja läheistensä puolesta omin voimin. On säästettävä pahan päivän varalle, jokaisella on vastuu toisesta. Edelleen puhuja totesi, että pohjanamme on menneitten sukupolvien työ. Tältä perustalta voi katsoa tulevaisuuden mahdollisuuksiin Euroopassa. Itsekkyydelle ja ahneudelle ei saa antaa valtaa.
Tapani Ruokanen kirjoitti artikkelin Totto XX -julkaisuun vuonna 2017: Isän autossa matkalla mummolaan. Artikkeli päättyy seuraavasti: "Puhuessani menneistä ajoista ja yhteisistä suomalaisista arvoista sekä esivanhemmistamme, joita emme saa unohtaa, näin sieluni silmin vanhan, mutkaisen Ranuantien kiemurtelevan talosta taloon kohti etelää. Ja pienen vaaleansinisen Ford Taunus -auton. Etupenkin edessä kuljettajan istuimen vieressä seisoo pieni poika ja osoittaa kohti valkoista taloa, joka kohoaa ylväänä kummullaan katsellen mahtavaa jokea: ”Kato, isi, Pöykkölä."
MUUTA OHJELMAA: Rimpparemmin kansantansseja, yhteislauluja Tatu Kantomaan säestyksellä ja Hannes Viirin johdolla. Aapo Nopanen esitti Jorma Eton 1967 kultaseppien kokoukseen kirjoittaman runon Rovaniemestä. Työnäytöksenä oli heinien seipäille panoa ja haasion tekoa. Haravia ja hankoja oli varattu, joten kaikki halukkaat saivat osallistua. Lapsille oli piirustuskilpailu ja muita leikkejä. Väliajalla oli tarjolla kampanisu- ja juustokahvit sekä varraslohta.
Virsiseuroissa heinäkuussa oli noin 30 osallistujaa, joille tarjottiin kampanisukahvit.
Römppäpuolisella isänpäivänä oli 72 vierasta.
Emännistö kävi kaksi kertaa Sampokeskuksen aulassa myymässä valmistamiaan tuotteita.
1998: Rohkeita juhlan viettäjiä, kannatusta kalaportaille
Kesäaikana museo oli avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 12–16. Työssä oli kaksi opasta. Vahtimestarina toimi 1.1.1998 aloittanut Mirja Hytönen.
Keväällä isännistö totesi tarkastuksessaan, että museon rakennusten korjaus on loppusuoralla. Riihi kaipaa vielä alapohjan uusimista. Tätä varten ostettiin hirret, jotka tervattiin. Rakennus nostettiin kokonaan ylös maasta ja alle lisättiin pohjakiviä. Kun uusi hirsikerta oli salvettu, laskettiin rakennus paikoilleen. Työapua saatiin Ympäristökeskukselta.
Kesän alussa kahvikatos laitettiin kuntoon. Kaarien päälle tulivat uudet pressut, jotka suojaavat sateelta ja auringolta. Edellisenä kesänä aloitetut päärakennuksen palotikkaiden ja vinttikaivon korjaustyö tehtiin loppuun.
Syksyllä aloitettiin päärakennuksen takana olevan virpiangervopensaan leikkaaminen. Työ oli odotettua suurempi, joten osa siitä siirrettiin seuraavaksi vuodeksi.
Marjetanjuhlaa vietettiin 19.7.1998 sateisessa säässä. Yhdistyksen puheenjohtaja Matti Alaoja toivotti vieraat tervetulleiksi. Aluksi hän totesi, että torvisoitto kuuluu perinteiseen kesäjuhlaan niin kuin nytkin. Juhlaan aloitti Rovaniemen VPK:n soittokunta. Puhuja kertasi Marjetanpäivän historiaa, myös sitä, että se on monesti esillä juhlan ohjelmassa.
Juhlapuheen piti kansanedustaja Maija Rask. Heti alkuun hän totesi: ”Te Rovaniemen seudun ihmiset olette rohkeita. Olette viettäneet Marjetanpäivän kotiseutujuhlaa naistenviikolla heinäkuussa, todennäköistä sadetta uhmaten.”
Totto-julkaisusta (Totto I, 30) puhuja kertoi löytäneensä Liisa Salmisen tallentamana sananparren: ”Kemiläisiä tullee, tupenrapina kuuluu.” Tämän hän arveli perustuvan rovaniemeläisten ja kemiläisten väliseen pieneen jäynään. Niinpä hän kiitti juhlan järjestäjiä siitä, että he olivat rohkeita, kun pyysivät juhlapuhujan Kemistä. Rask käsitteli puheessaan sitä, mitä Kemijoki, Elämän virta, oli merkinnyt kemiläisille ja rovaniemeläisille. Lohella maksettiin verot, joskus joka kymmenes kala oli kruunun, joskus puolet saalismäärästä. Välillä riideltiinkin pyyntipaikoista. Vielä on elossa niitä, jotka muistavat runsaat kalansaaliit. Puhuja kertasi myös sen, mitä tapahtui toisen maailmansodan jälkeen. Tarvittiin energiaa, joten Kemijoen valjastamisesta tehtiin päätös. Vuonna 1998 tulee kuluneeksi 50 vuotta siitä, kun lohi lakkasi nousemasta Kemijokeen.
Puheensa lopuksi Maija Rask totesi seuraavasti: ”Kalaportaiden rakentaminen ei ole juuri energiakysymys eikä edes rahakysymys, jos sitä verrataan Kemijoki Oy:n vuosittaisiin kalakorvaussummiin. Portaat olisi rahoitettu kahden vuoden korvaussummalla. Käsitykseni. mukaan Kemijoki Oy ei vastusta kalaportaita, mutta ei ole valmis niitä näissä olosuhteissa rahoittamaankaan. Minä kannatan kalaportaita, koska niistä ei ole haittaakaan. Ehkäpä Kemijoella onnistutaan paremmin kuin muualla.”
TYÖNÄYTÖKSENÄ oli lypsäminen. Oikeaa lehmää ei tuotu paikalle, vaan tekoutareiden avulla lypsämistä esitteli Emma Leinonen. Väliajalla oli tarjolla kampanisu- ja juustokahvit sekä varraslohta.
MUUTA OHJELMAA: Rovaniemen VPK:n soittokunta, Matti Kiviniemi pakinoi velhoista, piruista ja pikku-ukoista, Siepakat Anna-Liisa Penttisen johdolla, yhteislauluja vetäjänä varapuheenjohtaja Hannes Viiri, säestäjänä Tatu Heikkinen.
Juhannusaaton Kökkäjäisissä oli tarjolla kampanisukahvit.
Römppäpuolinen oli isänpäivänä. Tarjolla oli verimakkaroita, kalopsia, sekahedelmäsoppaa ja juustokahvit.
Emännät kävivät maaliskuussa Sampokeskuksessa myymässä valmistamiaan verimakkaroita ja kampsuja.
1999: Suomalaisen kulttuurin vuosi ja lohenpaistoa sateessa
Museo oli auki kesäkuukausina tiistaista sunnuntaihin klo 12–16. Samaan aikaan oli työssä kaksi opasta.
Yhdistyksen vuosikokous pidettiin 28.3.1999.
Keväällä jatkettiin virpiangervon leikkausta ja päätettiin, että leikataan koko pensasryhmä pois. Kasvualue pyritään pitämään kurissa leikkauksella. Kahvikatoksen pressut laitettiin paikoilleen.
Korjaustöihin kuului päärakennuksen pihanpuoleisen päädyn ikkunoiden korjaus ja maalaus. Ikkunat irrotettiin ja maalattiin pirtissä. Työ aloitettiin syyskuun puolivälissä ja saatiin loppuun parissa viikossa. Korjattavia ikkunoita oli 18. Työ tehtiin Lapin maakuntamuseon ohjeiden mukaan, tekijänä Maalausliike Molkoselkä Oy. Muut ikkunat maalataan kesällä 2000. Vaateaitan ja venehuoneen kattoa varten hankittiin uudet kattopäreet.
VIERAITA: TV I:n Antiikkia, antiikkia -ohjelma kuvattiin museolla 19.6.1999. Emännistö huolehti kahvituksesta. Heinäkuussa espanjalaisryhmälle järjestettiin mehutarjoilu. Syyskuun alussa vieraana oli Paistinkääntäjien Lapin 25 voutikunnan jäsentä. Museota heille esitteli Antti Ruokanen. Heille tarjottiin varraslohta, jonka valmistusta he seurasivat. Syyskuussa vierailivat myös Rovaniemen myyntimiehet vaimoineen. He tutustuivat museoon ja joivat kampanisukahvit.
Marjetanjuhlaa vietettiin 18.7.1999. Ulkoilmajuhlan onnistumiselle tärkeää on säätila. Nyt sateisen sään vuoksi juhla vietettiin sisätiloissa. Puheenjohtaja Matti Alaoja toivotti juhlavieraat tervetulleiksi viettämään perinteistä kotiseutujuhlaa. Hän kertasi yhdistyksen sääntöjä, joissa toiminnan tavoitteet määritellään. Puhujan pohti sitä, olemmeko pystyneet vastaamaan sääntöjen haasteisiin. Hänen mielestään joskus tuntuu siltä, että aika on rientänyt kotiseutuaatteen ohitse. Tilalle on tullut paljon uutta, joka vetää puoleensa. Onneksi tilanne ei ole ihan synkkä, sillä museo vetää puoleensa kävijöitä, sekä kotimaasta että ulkomailta.
Juhlapuheen piti Oulun maakunta-arkiston johtaja, fil. tri h. c. Samuli Onnela. Hän kertasi sen, että 1999 on suomalaisen kulttuurin juhlavuosi; näkyvimmin se on Kalevalan 150-vuotisjuhlavuosi. Kotiseutuliiton valtakunnallisilla kotiseutupäivillä elokuussa Suomussalmella se tuntui erityisesti, koska siellä ollaan Elias Lönnrotin jalanjäljillä. Kalevalan sisällöstä voimme hakea aina uutta. Kalevala ei ole Lönnrotin hallitsevasta asemasta huolimatta häneen yksin pohjautuva. Se on menneitten sukupolvien lahja jokaiselle suomalaiselle sukupolvelle. Se on ikivanha suomalaisen kulttuurin yritys tulkita menneitä ja selittää aina uudelleen ja uudelleen jokaiselle uudelle sukupolvelle.
Puhuja jatkoi pohtimalla Rovaniemen yhteyttä Kalevalan syntysijoihin, Vienaan ja Oulujokialueeseen ja kauemmas Lounais-Suomeenkin. Kaikkiin liittyvät suuret runonlaulajat, heistä Perttuset muiden edellä. Myös Peräpohjolalla on oma Perttus-kanta, verenperintönä kalevalaisten runonlaulajien geenit. Onnelan mukaan rovaniemeläisten on syytä muistaa entistä lukkariaan, Pekka Kukkonen-Gullstenia. Puhuja kertasi myös Elias Lönnrotin arvion vuodelta 1841: rovaniemeläiset ovat suhteellisen hyvin pärjääviä, mutta komeilunhalu on kuitenkin silmiinpistävää.
MUUTA OHJELMAA: VPK:n soittokunta Olli Kanniston johdolla, Samuli Tarkiainen lausuntaa, yhteislaulua Hannes Viirin johdolla ja Tatu Heikkisen säestämänä Rimpparemmi Ilkka Könkään johdolla.
Väliajalla kampanisu- ja juustokahvit. Perinteineen lohenpaisto oli koko päivän jatkuneen runsaan sateen vuoksi harvinaisen ongelmallinen, koska sade vaikeutti puiden palamista. Martti Auttin muistin mukaan näin huonoa säätä ei ole ollut koskaan aikaisemmin Marjetanjuhlassa. Lohi valmistui kuitenkin ajallaan. Ensimmäisen kerran lohta paistettiin Marjetanjuhlassa 1958 (Totto XIII, 78–83).
TYÖNÄYTÖKSENÄ oli lampaasta lankaan: keritsijä Irja Alanampa, karstaaja Onerva Kallunki ja kehrääjä Gunvor Niemelä.
Römppäpuolinen oli tarjolla isänpäivänä. Ruokailijoita oli noin 70.
Vuosi 2000: ”Ei ole oppi ojhan kaatunu”
Yhdistyksen pitkäaikainen toimihenkilö, kotiseutuneuvos Martti Autti nukkui pois 11.5.2000. Hän oli yhdistyksen perustajajäseniä, kuului johtokuntaan ja isännistöön 1951–1999. (Totto XVI, 10.)
Vuosikokous pidettiin 2.4.2000.
Museo oli avoinna kesäkuukausina tiistaista sunnuntaihin klo 12–16. Mirja Hytönen toimi vahtimestarina joulukuun loppuun saakka.
Vaateaitta oli vuoden 2000 korjauskohteena. Rakennus nostettiin ylös, laitettiin uudet kivet hirsien alle; näin rakennus saatiin vaakasuoraan. Rakennettiin telineet ja purettiin vanha pärekatto. Tilalle pantiin uusi katto. Seuraavaksi keitettiin punamultamaali ja maalattiin katto, seinät ja nurkkalaudat.
Museolle tulevat tiet kunnostettiin ja kahvikatos laitettiin käyttökuntoon. Talkoisiin on ollut riittävästi työvoimaa. Tästä kiitos kaikille!
VIERAITA: Museon avointen ovien päivinä 15.4.2000 kävi satakunta vierasta. Heille tarjottiin kampanisukahvit, kampanisuja sai ostaa myös kotiin. Heinäkuun alussa museolla vieraili Hyvinkään Maatalousoppilaitoksen 20 agrologiksi opiskelevaa. Heille oli tarjolla kampanisukahvit. Rovaniemen Sotaveteraanit ja naisjaosto vierailivat elokuussa. Museoon tutustumisen jälkeen tarjottiin kampanisukahvit. Vieraat lahjoittivat museolle oman viirinsä.
Marjetanjuhlaa vietettiin 23.7.2000. Tervehdyspuheen piti juhlatoimikunan puheenjohtaja Esko Pernu. Hän kertasi Marjetanjuhlan perinnettä. Juhla liittyy heinäntekoon, joka ennen kesti pitempään kuin nykyisin.
Juhlapuheen piti professori Kyösti Urponen. Hän totesi, että menneisyyden tuntemus identiteetin rakentajana on tärkeä. Lapissa on varsin hyvin tiedostettu rahan, luonnon ja henkisen pääoman merkitys kehitykselle. Pinnallisesti tarkasteltuna asioiden pitäisi Lapissa olla hyvin. Asiat eivät kuitenkaan etene aina niin hyvin kuin mahdollista. Jotain puuttuu. Tämä on jokin alhainen sosiaalinen pääoma, totesi Urponen. Hän jatkoi, että Marjetanjuhlilla pyritään rakentamaan sosiaalista pääomaa tuomalla historia lähelle nykyihmistä. – Sosiaalinen pääoma on monimutkainen käsite. Yksi osatekijä on kuitenkin vahva identiteetti, joka muodostuu yhteisestä kulttuurista. Tietoisuus menneisyydestä auttaa ihmisiä antamaan asioille yhteisiä merkityksiä.
MUUTA OHJELMAA: Kuuluttajana ja yhteislaulujen vetäjänä Hannes Viiri Tatu Heikkisen säestämänä, Rimpparemmi kansantansseja ja työnäytöksenä heinänseivästys. Mikko Luiro lahjoitti museolle sanakirjansa Äläskeleponen sanakirja. Lapsille oli järjestetty leikkejä ja piirustuskilpailu.
Väliajalla oli tarjolla juusto- ja kampanisukahvit. Varraslohta paistoivat Martti Auttin oppien mukaan emännistöön kuuluvat tyttäret Eeva Autti ja Leena Autti sekä pojanpoika Jari Autti. Vieraat totesivat: ”Ei ole oppi ojhan kaatunu.”
Virsiseurat pidettiin rovasti Ilmo Pulkamon johdolla 25.7.2000. Emännät tarjosivat kampanisukahvit.
Römppäpuolinen oli isänpäivänä, ruokailijoita on noin 80.